Kai Autio

Field service
Finnish

Tolkkisten Satamatie 5, FI-06750 Tolkkinen

Kewatecin ojennettu käsi

Kewatecin pihalle ilmestyi jossakin vaiheessa vuotta 2018 upouusi pakettiauto. Sen kylkiin oli teipattu kuva veneestä, joka oli tehty Kokkolassa ja myyty maailmalle. Auton kyljessä luki ”Kewatec”, mutta kuljettajan ovessa ”Kai Autio”. Se on ovi, josta ojentuu Kewatecin osaava ja auttava käsi siellä, missä sitä tarvitaan.

Kai Autio (s. 1957) ei ole mikään eilisen lokin poika. Ei hänestä muuten olisikaan tehtäväänsä. Siihen kuuluvat sekä viikot Kokkolassa veneiden kimpussa että matkat sinne, mihin Kewatecin veneitä on myyty. Mukana autossa kulkevat varaosat ja työkalut.

Kokkolassa Kailla on kämppä seinäkkäin työpaikan kanssa. Kotona Kotkassa häntä odottaa vaimo, joka aina välillä saa kulkumiehen luoksensa.

Tehtäväänsä Kai on kasvanut saaristolaisen seppäsuvun vesana Kotkassa. Meri ja veneet ovat aina kuuluneet hänen elämäänsä. Isä kävi lohisiimalla ja metsästi hylkeitä. Sellainenkin oli silloin sallittua.

Koulun jälkeen Kaista tuli levyseppä. Hän oppi jo silloin myös hitsaamaan alumiinia. 17-vuotiaana hän teki ensimmäisen oman veneensä - alumiinista. Se on vieläkin käytössä.

Varusmiespalvelun Kai suoritti laivastossa. Lopulta hän huolsi Suomenlinnassa veneitä. Kuinkas muuten.

Opituille taidoille löytyi käyttöä, kun Kai jonkin aikaa kuivan maan hommissa oltuaan päätyi yrittäjäksi. Vuonna 1984 perustetun yrityksen nimi kertoo siitä kaiken: ”Alumeri Ky”. Meri ja alumiini.

Uusi firma keskittyi erityisesti jettiveneisiin. Se oli Kain ”sisääntulokulma” alalle. Ja tulevaisuuteenkin se viittasi.

Silloin jetit olivat Hamiltoneja. Jos Kai sen sijaan nyt tekee töitä niiden kimpussa, ne ovat yleensä Rolls Roycen eli nyttemmin Kongsbergin valmistamia. Niitähän tehdään Kokkolassa.

Veneiden rungot piirsi ulkopuolinen insinööritoimisto. Muuten ne piti suunnitella itse. Eikä niitä ollut kahta samanlaista. Siinäkin on Kewatecin väelle jotakin kovasti tuttua.

Hytit rakennutettiin toisaalla. Kain piti opetella nyt myös lasikuitutöitä. Kaiken ohessa syntyi omaan käyttöön veneitä alusta asti tehden tai vanhaa korjaten. Tarkat Kippari-lehden lukijat muistavat!

Sitten Kain elämästä kääntyi jälleen uusi sivu: tuli 90-luvun lama ja sen myötä oman yrityksen konkurssi.

Mutta ei tekevä tiensyrjään jää. Kai siirtyi työntekijäksi samaan firmaan, joka oli aikaisemmin tehnyt hänen omalle firmalleen lasikuituhyttejä. Nyt hänestä tuli ammattimainen veneenkorjaaja.

Uuden työnantajan toiminta laajeni. Myöhemmin myös Kai osallistui pienellä osuudella yrityksen omistukseen. Kaikenlaisia korjaustöitä tehtiin puuveneiden kuiduttamisesta erilaisten vakuutustapauksien hoitamiseen.

Tässä työssä Kai myös kohtasi ensimmäisen kerran Kewatecin. ”Korela Boats”, kuten firman nimi kuului, huolsi luotsiveneitä. Ja niitähän tehtiin alumiinista myös Kewatecilla Kokkolassa.

Alkoi kuitenkin näyttää siltä, että olisi jälleen uuden askelen paikka. Myös tämä firma ajautui konkurssiin. Ja nyt alettiin Kewatecilta kysellä, mitä Kai sen jälkeen tekisi.

Uusin askel Kain uralla toi hänet Kokkolaan töihin. Eikä hänellä ole kiirettä täältä pois. Ehkä ei enää tarvitse vaihtaa työpaikkaa.

Sillä Kai sanoo, että hän saa tehdä unelmiensa työtä. Työpaikassa ei voisi paremmin viihtyä.

Ja toimii se myös toisinpäin: Kewatecilla tarvitaan miestä, jolle ongelmat ovat haaste eivätkä este, eivät aina edes hidaste. Ja joka lauleskelee käytävillä kulkiessaan.

Kotisivu & Design by Intendit Web Agency